Huivi taipuu moneen käyttöön, mutta harva osaa hyödyntää sitä varsinaisena päähineenä muutamaa perussidontaa pidemmälle. Tässä artikkelissa käydään läpi neljä käytännöllistä sidontatapaa askel askeleelta, sekä kerrotaan mitkä kangaslaadut ja koot toimivat parhaiten kussakin tyylissä.
Miksi huivi kannattaa opetella sitomaan päähineeksi
Hijabin ja huivin käyttö päähineenä on Suomessa arkipäivää monelle, mutta huivi toimii myös tyylikkäänä lisänä juhlaan, tuulisella kävelyllä tai huonon hiuspäivän pelastajana. Toisin kuin valmis lippis tai pipo, huivi mukautuu pään muotoon täysin – se ei paina otsaa eikä jätä jälkiä hiuksiin samalla tavalla kuin tiukka pipo. Neliöhuivi, joka on kooltaan 90×90 cm, riittää useimpiin sidontoihin, kun taas pidempi kaulahuivi tai sarong-tyylinen kangas (noin 180×70 cm) sopii paremmin turbaanimaisiin ratkaisuihin.
Materiaali ratkaisee lopputuloksen yhtä paljon kuin sidontatekniikka. Puuvilla ja puuvillasekoitteet pysyvät paikoillaan hyvin ja sopivat aloittelijalle, koska ne eivät luiskahda solmuista auki. Silkki ja satiini taas näyttävät juhlavalta, mutta liukkaus tekee sidonnasta haastavampaa – niiden kanssa kannattaa käyttää muutamaa pientä hiusneulaa tukena.
Perussidonta arkikäyttöön – niin sanottu takasolmu
Tämä on nopein tapa ja sopii esimerkiksi ulkoiluun tai siivouspäivään.
Vaihe 1: Aseta neliöhuivi taitettuna kolmioksi pään päälle niin, että kolmion kärki osoittaa niskaan.
Vaihe 2: Vedä molemmat sivukulmat leuan alta ristiin.
Vaihe 3: Kierrä kulmat niskan taakse ja solmi ne yhteen niskassa roikkuvan kolmion kärjen kanssa.
Vaihe 4: Tasoita otsalta ja ohimoilta ylimääräinen kangas käsin, jotta huivi istuu tiiviisti hiusrajaan.
Tämä sidonta vastaa toiminnaltaan kevyttä pipoa: se pitää hiukset poissa kasvoilta ja suojaa tuulelta, muttei lämmitä juurikaan. Pakkasella se ei korvaa villapipoa, koska ohut puuvilla ei pidä lämpöä samalla tavalla kuin neulottu villakangas.
Turbaanisidonta – juhlaan ja tyylikkääseen arkeen
Turbaani on näyttävä vaihtoehto, joka sopii sekä hijabin sidontatapana että itsenäisenä asustekokonaisuutena.
Vaihe 1: Levitä pidempi huivi (esimerkiksi 180×70 cm) hiusrajan päälle niin, että toinen pää on selvästi toista pidempi.
Vaihe 2: Solmi kankaan päät kerran niskan takana kiinni.
Vaihe 3: Kierrä pidempi pää useaan kertaan pään ympäri eteenpäin, jokaisella kierroksella hieman ylemmäs.
Vaihe 4: Työnnä lopuksi kangaspää edellisen kierroksen alle tai kiinnitä piilonapilla.
Turbaani toimii erinomaisesti myös silloin, kun hiukset ovat märät tai kun halutaan peittää hiukset kokonaan lämpimällä säällä. Kesähelteellä ohut puuvilla hengittää paremmin kuin esimerkiksi olkihattu, mutta huivi ei anna samanlaista lieriosuojaa kasvoille ja niskalle – aurinkoisella rannalla olkihattu tai muu leveälierinen malli suojaa ihoa tehokkaammin.
Niskasolmu – tuulisille kelille ja pyöräilyyn
Tämä on perinteikäs sidonta, joka tunnetaan myös nimellä ”maalaishuivi” tai skandinaavinen mummohuivi -tyyli.
Vaihe 1: Taita huivi kolmioksi ja aseta kärki niskaan päin, kuten takasolmussa.
Vaihe 2: Vedä kulmat leuan alle ja solmi ne siellä tiukasti – ei niskan taakse.
Vaihe 3: Suojaa korvat kankaalla vetämällä sitä hieman alaspäin ohimoilta.
Vaihe 4: Viimeistele työntämällä solmun ylimääräinen kangas huivin sisään siistin lopputuloksen saamiseksi.
Tämä malli muistuttaa toiminnaltaan korvasuojia, mutta ei tarjoa samaa tuulensuojaa kuin täyteen vanulla tai flanellilla vuorattu talvipäähine. Pakkasessa alle -10 astetta ohut huivi ei riitä ainoaksi suojaksi – lämpöä karkaa päänahasta yllättävän nopeasti, ja tässä on kohta, jossa moni tekee virheen.
Yleisimmät virheet huivin sidonnassa
Kokenut huivinsitoja tarkistaa ensin kankaan liukkauden ja pään koon suhteen, ennen kuin aloittaa sidonnan – kolme virhettä toistuu aloittelijoilla useimmin.
Ensimmäinen virhe on liian pienen huivin käyttö: alle 70×70 cm kokoinen kangas ei riitä peittämään koko hiusrajaa, jolloin sidonta löystyy tunnin sisällä. Toinen virhe on solmun sijoittaminen liian löysästi – huivi näyttää sovituksessa hyvältä, mutta valahtaa silmille heti kun pää kääntyy. Kolmas ja yleisin virhe on ajatella, että sama sidonta toimii kaikilla materiaaleilla: silkkihuivi vaatii aina hiusneulan tai kaksi tukemaan solmua, koska pelkkä kankaan kitka ei pidä sitä paikoillaan samalla tavalla kuin puuvillassa.
Yleinen väärinkäsitys on myös, että huivi olisi vain väliaikainen tai hätäratkaisu pipolle. Käytännössä oikein sidottu, paksusta villakankaasta tehty huivi voi lämmittää lähes yhtä hyvin kuin ohut pipo – ero syntyy vasta pakkasella, jolloin tiiviisti neulottu, korvat peittävä malli voittaa aina ohuen kangassidonnan.
Milloin kannattaa valita huivin sijaan valmis päähine
Huivi ei korvaa kaikkea. Pakkasella, tuulisella merenrannalla tai pitkillä ulkoilureissuilla tiiviisti istuva pipo tai lapinlakki korvallisineen pitää lämpöä paremmin, koska neulottu tai turkisvuorattu materiaali eristää ilmaa tehokkaammin kuin yksinkertainen kangaskerros. Juhlakäytössä taas fascinator tai muu koristepäähine sopii paremmin cocktail-tilaisuuteen kuin huivi, jos pukukoodi on muodollinen.
Huivi on parhaimmillaan silloin, kun tarvitaan nopeaa, muunneltavaa ja tyyliin sovitettavaa ratkaisua – ei silloin, kun tarvitaan maksimaalista lämpöä tai muodollista juhla-asua. Yleinen pukeutuminen ja vaatteet kuuluvat vaatekauppojen valikoimaan, kun taas hattukauppa on erikoistunut nimenomaan päähineisiin ja niiden oikeaan sidontaan tai sovitukseen.
UKK
Mikä huivikoko sopii parhaiten aloittelijalle?
Noin 90×90 cm neliöhuivi puuvillasta tai puuvillasekoitteesta on helpoin aloittaa, koska se ei liu’u solmuista auki ja peittää hiusrajan kokonaan.
Pysyykö huivi paikoillaan koko päivän ilman neuloja?
Puuvilla- ja trikoohuivit pysyvät yleensä hyvin ilman lisätukea, mutta silkki- ja satiinihuivit tarvitsevat usein 1–2 piilonappia tai hiusneulaa solmukohdassa.
Lämmittääkö huivi yhtä hyvin kuin pipo pakkasella?
Ohut kangashuivi ei lämmitä yhtä tehokkaasti kuin tiiviisti neulottu villapipo tai korvallinen lakki, koska se ei eristä ilmaa samalla tavalla – pakkasella alle -10 astetta kannattaa valita paksumpi, korvat peittävä päähine.
Yhteenveto
Huivin sitominen päähineeksi on taito, joka syntyy muutaman kokeilukerran jälkeen – tärkeintä on valita oikea kangaskoko ja materiaali käyttötarkoituksen mukaan. Arkeen sopii nopea takasolmu puuvillahuivista, juhlaan turbaani pidemmästä kankaasta, ja tuulisella kelillä niskasolmu suojaa parhaiten korvia. Kylmimmillä keleillä kannattaa kuitenkin siirtyä lämpöä paremmin eristävään päähineeseen, sillä yksikään sidontatekniikka ei muuta ohutta kangasta yhtä lämpimäksi kuin kunnolla vuorattu talvipäähine.